Osallistuin jälleen ompeluryhmän viikottaiseen kilpailuun. Tällä kertaa oli vuorossa yllätyspussi Paapiilta. Pussin avattuani löi päässä tyhjää kyllä varmasti kymmenen minuuttia. Mitä ihmettä mä tästä sinisestä aidasta teen? Toppi itselle? Laukku? Paita pojalle?

Lopulta päädyin tekemään pojalle paidan. Kaavat piirtelin omasta päästä yritys ja erehdys periaatteella, lopulta onnistuin muotoilemaan kauluksesta halutunlaisen. Ja siis mitä, kerrankin mä onnistuin!


Vaikka aluksi en tykännyt kankaasta yhtään ja se näytti mielestäni kertakaikkiaan epämiellyttävältä, niin olen kyllä lopputulokseen tyytyväinen ja enemmänkin. Kerrankin onnistuin ja kaikki meni ihan putkeen! Hyvä minä!

Mieheni kerrankin innostui jostain kankaasta niin paljon, että hänen oli sitä minulle tilattava. Kyseessä siis tietenkin Nestori ja Norppa, tilasin Majapuulta.

Suuren käsityö lehden raglan hihaisen paidan kaavalla, jota kavensin aika paljon, ompelin miehelleni Miikkulaispaidan. Onnistui kyllä kaikin puolin.


Tosin, ensimmäisen kerran kun mieheni puki tämän päälleen, hänen kavereitaan jonkin verran kikatutti. Pellepaidaksi luulivat, mutta ei ole kyllä jäänyt siitä huolimatta kaappiin vaan tuntuu olevan tämän tästä pyykissä. :)

Osallistuin ensimmäistä kertaa ompeluryhmän omaan project runway tyyppiseen hässäkkään. Tilattiin yllätyspaketti pienellä summalla tällä kertaa Pehemiältä ja paketin sai avata vasta perjantai aamuna.

Kankaasta sai ommella mitä tahtoi ja yhdistää mihin tahtoi. Illalla piti sitten ommella 21-23, mutta koska edeltävänä yönä en nukkunut, niin meni sitten pieleen sekin suunnitelma ja ompelin aamulla pojan ollessa junaleikeissä.


Kankaan nähtyäni löi hetken tyhjää. Vähän ristiriitaiset fiilikset tuosta värimaailmasta, olin ajatellut tekeväni jotain Muhkulle. Mutta lopulta tulin siihen tulokseen, että poikakin voi pitää pinkkiä, etenkin jos tykkää älyttömästi kaloista.


Kangasta oli mittaamatta arviolla puolikas leveys ja metri korkeutta. Päätin sitten piirtää kaavat 98cm chillax pökiin ja tehdä muutamia muutoksia, esim. suurensin taskuja ja kaventelin sieltä sun täältä.
Ihan hauskathan näistä tuli. Lahkeet on vielä pitkät, mutta niin kuuluukin.


Vielä jäi kangasta, tulisikohan siitä serkkutypykälle jotain..?

Olin vuonna 2007 Sambiassa vaihdossa. Työskentelin sekä seurakunnalla, että orpo-ja vastaanottokodeissa. Tässä muutamia hetkiä matkaltani.

Tämä neiti ei vastaanottokotiin tullessaan osannut nimeään, itse hän sanoi nimekseen Msama. Ihanuus.

Aivokalvontulehduksen sairastanut pikku Brenda, joka harjoittelujaksomme aikana oppi syömään ja myöhemmin istumaankin uudestaan.

Pikku Memory

Joku valkonaama ;)

Afrikan tuliaiset jaoin ystäville ja perheelle, mutta yhden kankaan hillosin itselleni. Nyt se pääsi käyttöön kun ompelin serkkutypykälle ja salaiselle ystävälle hameet.


Muhku tosin ei välitä mekkojen sovittamisesta, vauvaparka.

Kesämieshaalari. Se mun on tehtävä. Tämä ajatus kirkastui erään illan hämärässä ja pikasurautuksena surautinkin sen samana iltana.


Yhdistelin vähän chillaxia alaosaan ja yläosan muokkasin ottobreen jumsuitista, mutta siirsin vetoketjun keskelle. Kankaaksi trikoiden jämiä keltaisen erisävyissä. Taskuissa on leijonakangasta paapiilta. Muut eurokankaasta.


Tää oli yksi tuskien taival koko haalari. Ompelin vetoketjun varmaan viidesti ja silti se vetää vähän kuprulle. Miksi, oi miksi, mikään ei voi kerralla onnistua? Syksyllä mun tavoite on olla äärimmäisen huolellinen. Jos vaikka olisin johonkin tekemääni tyytyväinen sen jälkeen?


Aurinkoinen ja ihana poika sekä yhtä aurinkoinen haalari. :)

Mun salainen ompeli meille tälläiset ihanuudet :) Maailman paras huppupyyhe, jonka Muhku suostui pukemaan vasta, kun olin tunkenut itseni siihen ja esittänyt karhua...

Hattu on sopiva luultavasti ensi kesänä, tässä mallina hieman pallompi pää ;) Kiitos Salis!

Kevään yksi eniten aikaa vaatinut ja haastavin ompelus oli syksy/kevät takit omalle pojalle ja pojan ystävälle. Toisesta takista ei tosin ole kuvia, mutta sen ompelin hamsuista ostetusta oranssipohjaisesta sydänneuloksesta ja kääntöpuolen mustasta harjatusta collegesta. Kaavan pohjana Against the wind keväät ottobresta, mutta muokkasin sitä kyllä paljon hupun osalta, vaihtamalla takkiin sivunapit, ja pyöreät kulmat ja jätin taskut pois. Niin, ei tätä mun mielestä against the windiksi tunnista. Inspiskuva löytyi pinterestistä.

Tähän Muhkun takkiin löysin ohutta harmaata collegetikkikangasta Lappeenrannan Eurokankaasta, sitä kun ei pääkaupunkiseudulta sitten enää löytynytkään. Toinen puoli ihan puuvillakangasta. Kantit puuvillavinonauhaa.



Takki on vielä ihan tarkoituksella iso, n. 98/104 cm. Sitä voi käyttää kumminpäin vain, kyseessä on siis kääntötakki. Napit on siis molemminpuolin, toinen rivi aina ikäänkuin piilonappi.

Kieli keskellä suuta, tarkkaa hommaa nuo kynnykset :)

Haastavinta mulle tässä oli se, että huppukangasta oli liian vähän, joten huppu vaati hieman kikkailuja. Ja sitten tuo perhanan vinonauha, purin sen ainakin 15 kertaa... Mutta kivalta näyttää nyt!

Päätin kokeilla kurssilla Ob 1/13 Chillax kaavaa. On muuten toimiva kaava! Tolle meidän pikkutyypille nuo housut sopii kuin nenä päähän, peittoaa Saimit ihan 5-0.


Kankaaksi valikoitui hamstereista haalittu Noshin kuumailmapallotrikoo, joka kuitenkin meille saavuttuaan tuntuikin hankalalta kankaalta. Mitä tästä nyt tekis? No näihin se sopi.



Sen sijaan Muhku voitti äitinsä 5-0 tässä kuvaustilanteessa. Miten tuollaisesta 2-vuotiaasta oikein kuuluu saada onnistuneita paikallaan olo kuvia? Huijaamalla keinuun? Seuraavassa kuvassa tyyppi esittelikin sitten uusinta lempparisanaansa:  Apuaaaaa!

Kuten ehkä kuvista huomaa, on nää ollut tosi tiuhaan käytössä, koska trikoiset housut on mun mielestä a)kesällä viileämmät, b) liikkuessa joustavammat ja c) tosi hauskan näköiset.

Joulukuussa minusta tuli täti ja helmikuussa samaiselle pöpykälle kummitäti. Vaikka pöpykällä onkin paljonpaljon ihania vaatteita, halusin minäkin ommella jotain. Kastelahjaksi kastehelmien ohella ompelin ottobren ohjeella mekkosen koossa 74.

Muhkiksen serkkutyttö on nyt puolivuotias, ja mekko on vielä hiukan reilu. Aika reilu kaveri on kyllä tyttökin, 9.3kg! Hyvä Pöps!


Toinen ompelemani mekko on singoalla omalla kaavalla, myöskin kokoa 74. Se puolestaan on nykyään enemmänkin tunikamallinen. Katsokaa nyt tuota pientä ihanaa!

Muhkis on ollut innostunut siitä muumilaakson tarinoiden jaksosta, jossa muumipeikko ystävineen lähtee katsomaan Yksinäisten vuorten taakse kultakalaa. Tai oikeastaan, kaikki kalat on hänen mielestään kerrassaan mahtavia. Kevään korvalla ystäväni lapsensa kanssa lähtikin meidän kanssamme sealife reissulla. Muhku sanoi tuon reissun aikana varmasti yli sata kertaa "kalakalakala".

Muumien kalajakson innoittamani, päätin kokeilla ompelukurssilla myös applikaatiota. Ja mikäs muu, kuin kultakala pipoon valikoitui.


Ensimmäiseksi applikaatioksi tämä on mielestäni ihan mukiinmenevä ja nyt tiedänkin mitä voisin tehdä toisin, esim. tikata erivärisellä langalla.


Pipoa pitäisi päälaelta vielä vähän ottaa sisään, kun on vähän liian kurttupipo jopa minun makuuni.


 Hieman epätarkka kuva pikkutyypistä, 2-vuotiaalla on aina kova kiire paikasta paikkaan.

Ps. Sealifen jälkeen Muhkis on ollut vakuuttunut siitä, että kaikki lasin takana olevat eliöt ovat kaloja. Esimerkiksi kauppakeskuksissa ihmiset lasikaiteen takana ;)