Osallistuin jälleen ompeluryhmän viikottaiseen kilpailuun. Tällä kertaa oli vuorossa yllätyspussi Paapiilta. Pussin avattuani löi päässä tyhjää kyllä varmasti kymmenen minuuttia. Mitä ihmettä mä tästä sinisestä aidasta teen? Toppi itselle? Laukku? Paita pojalle?


Lopulta päädyin tekemään pojalle paidan. Kaavat piirtelin omasta päästä yritys ja erehdys periaatteella, lopulta onnistuin muotoilemaan kauluksesta halutunlaisen. Ja siis mitä, kerrankin mä onnistuin!


Vaikka aluksi en tykännyt kankaasta yhtään ja se näytti mielestäni kertakaikkiaan epämiellyttävältä, niin olen kyllä lopputulokseen tyytyväinen ja enemmänkin. Kerrankin onnistuin ja kaikki meni ihan putkeen! Hyvä minä!









One Comment

  1. Onnistumisen tunne on kyllä mahtava! Siitä saa taas puhtia jatkaa tätä harrastusta. Hieno paita tuli

    VastaaPoista